Hallituksen esitysten laatimisohjeet

Esityksen pääasiallisen sisällön jälkeen on yleensä sisällysluettelo. Jos esityksessä on vain muutama otsikko, sisällysluetteloa ei tarvita.

Asian taustaksi riittää, että kerrotaan hyvin lyhyesti, mikä on johtanut esityksen valmisteluun. Keskeistä on todeta, miten hallituksen esitys kytkeytyy hallitusohjelmaan ja hallituksen painopistealueisiin.

Hallitusohjelman tai hallituksen muun politiikkaohjelman ohella valmisteluun on voinut johtaa esimerkiksi eduskunnan lausuma, eduskunnan valiokunnan lausunnossa esitetty kannanotto, valtion talousarvioehdotus, joka edellyttää muutosta lakiin, tuomioistuimen ratkaisu, laillisuusvalvojan havainto taikka sidosryhmän tai täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen aloite. Valmistelu on saattanut käynnistyä myös ministeriön omasta aloitteesta esimerkiksi kerätyn tiedon, tehdyn tutkimuksen tai selvityksen taikka lainsäädännön täytäntöönpanon tai vaikutusten seurannan pohjalta.

Nykytila lainsäädännössä sekä viranomais- ja tuomioistuinkäytännössä kuvataan esityksen jaksossa 2 (Nykytila ja sen arviointi), jossa kerrotaan myös mahdollisesta asiaa koskevasta tutkimustiedosta. Hallituksen esitykseen sisältyville ehdotuksille vaihtoehtoina olleista keinoista kerrotaan esityksen jaksossa 5.1 (Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset).

Jaksossa tulee tehdä selkoa esityksen valmistelusta ja valmistelun eri vaiheissa syntyneestä aineistosta. (Ks. Lainvalmistelun prosessiopas.) Jos asian tausta käy luontevasti ilmi tästä asian valmistelua koskevasta jaksosta, jaksot voidaan yhdistää ”Asian tausta ja valmistelu”.

Jaksossa tulee kertoa, mitkä toimielimet (komiteat, toimikunnat, työryhmät) ovat valmistelleet asiaa missäkin vaiheessa. Niin ikään on kerrottava yleisesti, minkälaisilta tahoilta lausuntoja on pyydetty: onko kuultu esimerkiksi työnantajien tai työntekijöiden järjestöjä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustavia järjestöjä, viranomaisia, ympäristöjärjestöjä. Yksilöidysti nämä tahot käyvät ilmi Valtioneuvoston hankeikkunaan otetusta lausuntopyynnöstä. On kerrottava myös, minkälaisia muita kuulemisia valmistelun eri vaiheissa on järjestetty. Jos lainsäädännön arviointineuvosto on arvioinut esitysluonnoksen, tämäkin on mainittava. Samoin on mainittava lakisääteiset kuulemiset. (Ks. Säädösvalmistelun kuulemisopas.)

Lausunnoin ja kuulemisin saadun palautteen sisällöstä ja huomioon ottamisesta kerrotaan vasta esityksen jaksossa 6 (Lausuntopalaute).

Jos samassa asiassa on aiemmin annettu hallituksen esitys, joka on peruutettu, rauennut tai hylätty, jaksossa tulee mainita tästä.

Jaksossa tulee olla tiedot:

• aloitetta koskevista asiakirjoista
• asiaa valmistelleiden toimielinten asettamispäätöksistä ja päätöksistä, joilla niiden määräaikaa on pidennetty
• asiaa valmistelleiden toimielinten mietinnöistä ja muistioista
• lausuntopyynnöistä
• lausunnoista, myös arviointineuvoston lausunnosta
• asiaa koskevista lakisääteisistä kuulemisista
• lausuntotiivistelmästä tai -koosteesta
• asiaa koskevista valtiopäiväasiakirjoista
• mahdollisista erillisselvityksistä.

Yllä luetelluista tiedoista useimmat ilmenevät asiakirjoista, jotka hallituksen esityksen valmistelija liittää Valtioneuvoston hankeikkunaan valmistelun aikana. Nämä asiakirjat, kuten muu Hankeikkunaan kirjoitettu tieto, siirtyvät kansalaisten, järjestöjen, median, tutkijoiden ja muiden näkyville valtioneuvosto.fi/hankkeet -sivustolle, kun Hankeikkunassa olevaa ”Tee säädösvalmisteluhankkeesta julkinen” –painiketta klikataan. Suositeltavaa on, että hankkeesta tehdään julkinen viimeistään siinä vaiheessa, kun sen tilaksi vaihdetaan ”Käynnissä”.

Tarkoituksena on, että hallituksen esityksessä hyödynnetään valmistelun aikana täydennettyä Hankeikkunaa. Koska Hankeikkuna ei kuitenkaan ole julkinen palvelu vaan ministeriöiden sisäinen palvelu, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä, on ennen hallituksen esityksen viemistä valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi huolehdittava siitä, että hallituksen esityksessä on linkki, joka osoittaa valtioneuvoston tai ministeriön julkisella verkkosivulla olevaan hankkeeseen seuraavan esimerkin mukaisesti kirjoitettuna:

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://oikeusministerio.fi/hankkeet tunnuksella OM043:00/2018.

Siltä osin kuin hallituksen esityksen valmistelua koskevat tiedot eivät käy ilmi valtioneuvoston tai ministeriön julkiselta verkkosivulta, verkkosivulle osoittavan linkin jälkeen esitykseen on otettava erilliset linkit asianomaisiin asiakirjoihin ne selvästi yksilöiden.

Aineistosta, jota ei ole linkitetty hallituksen esitykseen, on ilmoitettava, mistä se on saatavissa. Valmistelussa käytettyihin lähteisiin viitataan perustelutekstin yhteydessä.

Jaksossa on tiiviisti kuvattava esityksen kannalta merkityksellinen nykytila ja tuotava esiin, mikä vallitsevassa tilanteessa on toimivaa ja mitkä ovat ne ongelmat tai epäkohdat, jotka edellyttävät muutosta vallitsevaan tilaan.

Esityksen tavoitteet kuvataan esityksen jaksossa 3 (Tavoitteet) ja keskeiset ehdotukset esityksen jaksossa 4.1 (Keskeiset ehdotukset).

Nykytilasta tulee selostaa lainsäädäntö samoin kuin viranomais- ja tuomioistuinkäytäntö sekä muu käytäntö. Niin ikään on tehtävä selkoa asiaan liittyvästä tutkimustiedosta ja kerrottava tutkimustiedon lähteet. Jos lähteitä on paljon, tutkimuksista laadittu kooste lähteineen on mahdollista kirjata muistioon, johon hallituksen esityksessä viitataan.

On tehtävä selkoa myös EU-oikeuden ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden vaikutuksesta nykytilaan. Tarvittaessa on selostettava EU:n tuomioistuimen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden kansainvälisten tuomioistuinten käytäntö nykytilan kannalta.

Voimassa olevan lainsäädännön syntytaustaa tai kehitystä ei yleensä ole aihetta selostaa Jos syntytaustan esiin tuominen kuitenkin on esitykseen sisältyvien ehdotusten ymmärtämiseksi tarpeen, esitykseen voidaan aiemmin annettujen esitysten toistamisen asemesta liittää linkkejä niihin. Linkin yhteydessä on ilmoitettava, mihin aiemman esityksen jaksoon viitataan.

Jos keskeisten ehdotusten kattamalta alalta ei ole lainsäädäntöä, asiasta on aiheellista mainita.

Jos esityksessä on asiaryhmittäin erottuvia kokonaisuuksia, ne on suotavaa esittää kukin omana jaksonaan omin väliotsikoin. Näin on erityisesti, jos esitys on verraten laaja. Asiaryhmittäistä jaottelua on käytetty esimerkiksi oikeusprosessien keventämistä koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 200/2017 vp), jossa erilaiset oikeusprosessien keventämisen keinot on nykytilan arvioinnissa, ehdotuksissa ja esityksen vaikutuksissa selostettu omin väliotsikoin.

Jaksossa on kerrottava esityksen pääasialliset yhteiskunnalliset tavoitteet ja muut tavoitteet lyhyesti. Tavoitteet on esitettävä niin konkreettisina, että lain merkitys tavoitteiden toteuttajana on ymmärrettävä.

Ehdotetut keinot tavoitteeseen pääsemiseksi selostetaan esityksen jaksossa 4.1 (Keskeiset ehdotukset).

Jaksossa tulee selostaa pääpiirteittäin, mitä esityksessä ehdotetaan tavoitteiden toteuttamiseksi ja miksi ehdotus on perusteltu keino tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esityksen arvioidut vaikutukset esitetään vasta esityksen jaksossa 4.2 (Esityksen pääasialliset vaikutukset) ja vaihtoehtoiset keinot tavoitteiden toteuttamiseksi esityksen jaksossa 5 (Muut toteuttamisvaihtoehdot).

Keskeisiä ehdotuksia kuvattaessa on pidettävä mielessä, että säännöskohtaiset perustelut kirjoitetaan erikseen. Tämän vuoksi keskeisiä ehdotuksia selostettaessa on säilytettävä tietty yleisyyden taso. Yksityiskohdat kerrotaan vasta säännöskohtaisissa perusteluissa.

Sanotusta poiketen säännöskohtaiset perustelut kirjoitetaan tähän jaksoon, jos esitys on asiasisällöltään suppea. Jos esityksessä vaikkapa ehdotetaan vain, että tekstiin tehdään samasanainen muutos moneen lainkohtaan, riittää, että muutoksesta kerrotaan keskeisissä ehdotuksissa ja yksilöidään lait ja lainkohdat, joihin muutos ehdotetaan tehtäväksi.

Jos ehdotukset kohdistuvat erillisiksi jaoteltavissa oleviin asiakokonaisuuksiin, ne on suotavaa myös perustella ja väliotsikoida asiakokonaisuuksittain. Näin on erityinen aihe menetellä, jos esitys on laaja.

Esityksen vaikutukset arvioidaan säädösehdotusten vaikutusten arvioinnista annettujen ohjeiden mukaisesti (ks. Säädösehdotusten vaikutusten arviointi). Säädösehdotusten vaikutusarvioinnin oppaassa kuvataan vaikutuslajeittain, mitä erilaisilla vaikutuksilla käytännössä tarkoitetaan, miten erilaisia vaikutuksia voidaan arvioida sekä millaisia menetelmiä ja tietolähteitä vaikutusten arvioimiseksi on hyödynnettävissä.

Hallituksen esitykseen kirjoitetaan tiivis katsaus esityksessä ehdotetun lainsäädännön pääasiallisista vaikutuksista. Näitä ovat ehdotetun sääntelyn soveltamisesta johtuvat olennaiset seuraukset. Sitä, että esityksellä ei arvioida olevan tietynlaisia vaikutuksia, ei yleensä mainita. Poikkeuksena ovat taloudelliset vaikutukset: jos esityksellä ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia, siitä on erikseen mainittava. Sama koskee muitakin keskeisiä vaikutuslajeja, esimerkiksi vaikutuksia sukupuolten väliseen yhdenvertaisuuteen, jos esitys on sellainen, että asianomaiset vaikutukset on arvioitu, mutta arvioinnin tuloksena niitä ei ilmeisesti ole.

Useilla yhteiskunnallisilla vaikutuksilla on yhteys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Myös arviot näistä vaikutuksista on selostettava tässä jaksossa arvioina konkreettisista vaikutuksista perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen esimerkiksi kansalaisten asemassa, olosuhteissa ja toimintamahdollisuuksissa.

Katsauksessa voidaan väliotsikoina käyttää esimerkiksi vaikutusten arvioinnin oppaassa mainittuja vaikutuslajeja. Perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuviksi arvioidut vaikutukset voidaan yhteiskunnallisissa vaikutuksissa nimetä omaksi alajaksokseen ”Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin”.

Katsausta voidaan havainnollistaa taulukoin ja graafisin esityksin.

Jos vaikutusten arvioinnista on laadittu erillinen selvitys, riittää, että esitykseen kirjoitetaan tiivistelmä arvioiduista vaikutuksista. Tällöin esityksessä on viitattava Valtioneuvoston hankeikkunaan linkitettyyn selvitykseen, joka on luettavissa valtioneuvoston tai ministeriön julkisen verkkosivun kautta.

Katsauksessa tulee kertoa arvioinnin keskeiset tulokset sekä se, miten vaikutukset on arvioitu, mitä tietolähteitä on käytetty sekä minkälaisia epävarmuuksia arviointiin liittyy.

Erityislainsäädännössä saatetaan velvoittaa erityistyyppiseen vaikutusten arviointiin. Esimerkiksi ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (376/2020) on säännökset oikeasuhtaisuuden arvioimisesta ja selvityksen liittämisestä säädöksiin ”- – ennen kuin säädetään uusia tai muutetaan voimassa olevia säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista, niiden harjoittamista tai jotakin niiden harjoittamisen muotoa rajoittavia lakeja, asetuksia tai viranomaisen määräyksiä – -”. Tällainen velvoite täytetään liittämällä selvitys hallituksen esityksen perusteluihin.

Jos esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen, esityksen taloudellisia vaikutuksia selostettaessa on kerrottava, miten lakiehdotus liittyy talousarvioesitykseen 1. Ehdotuksen liittymisestä talousarvioesitykseen on otettava nimenomainen maininta myös esityksen riippuvuutta muista esityksistä koskevaan jaksoon.

Vaikka perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuviksi arvioidut vaikutukset on selostettava tässä esityksen pääasiallisia vaikutuksia koskevassa jaksossa, esityksen suhteesta perustuslakiin kirjoitetaan ja arvio esityksen käsittelyjärjestyksestä esitetään vasta jaksossa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys).

Siitä, miten lain toimivuutta on lain voimaantulon jälkeen määrä seurata, kerrotaan toimeenpanoa ja seurantaa koskevassa jaksossa (jakso 10).

Ehdotetut keinot tavoitteiden saavuttamiseksi on kuvattu esityksen jaksossa 4.1 (Keskeiset ehdotukset). Nyt käsillä olevassa jaksossa kuvataan ne tavoitteiden toteuttamisen pääasialliset vaihtoehdot, jotka ovat olleet harkittavina asian valmisteluun ryhdyttäessä tai asian valmistelun aikana, ja vertaillaan niiden arvioituja vaikutuksia. Huomiota on kiinnitettävä siihen, että lausunnoissa ja muissa kuulemisissa esitettyjä keinoja kuvataan.

Vaihtoehtoja kuvattaessa on tärkeää perustella ratkaisuvaihtoehtojen arvioitujen vaikutusten pohjalta, miksi esityksen tavoitteita ei katsota saavutettavan tässä kuvatuin vaihtoehtoisin keinoin yhtä hyvin kuin ehdotukseksi valitulla vaihtoehdolla. Vaihtoehtovertailuun otetaan tarpeen mukaan myös se vaihtoehto, että mitään ei tehtäisi.

Esitykseen on tarvittaessa otettava lyhyt kuvaus siitä, mitä muissa maissa, kuten Pohjoismaissa ja EU:n jäsenmaissa, mahdollisesti on tehty samankaltaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Katsaukseen on yleensä aihetta ottaa vain maita, jotka ovat oikeusjärjestykseltään ja -kulttuuriltaan sen verran samanlaisia kuin Suomi, että niissä käytetyt keinot ylipäänsä voisivat tulla Suomessa harkittaviksi. Jos esitykseen sisältyvän ehdotuksen alkuperä kuitenkin on muunlaisessa maassa, tämäkin maa on esitettävä kuvauksessa.

Jos katsauksen merkitys käsiteltävänä olevan asian kannalta on vähäinen, se voi olla yleispiirteinen ja johtopäätöksiin keskittyvä. Samoin voidaan katsaus esittää yleispiirteisenä, jos asiaa on jo käsitelty aiemmin julkaistussa valmisteluasiakirjassa, kuten komitean tai työryhmän mietinnössä. Tällöin jaksossa on yksilöitävä mietintö ja varmistettava, että siihen on linkki Valtioneuvoston hankeikkunassa tai muuten asian valmistelua koskevassa jaksossa.

Jakson tavoitteena on antaa lukijalle selkeä käsitys siitä, miten uudistukseen on suhtauduttu valmistelun aikana ja millä tavoin kuulemiset, myös lainsäädännön arviointineuvoston lausunto, ovat vaikuttaneet esityksen sisältöön. (Ks. Säädösvalmistelun kuulemisopas.)

Jaksossa selostetaan lausuntojen päälinjat ja kuulemisissa esiin tuodut merkitykselliset näkökannat. On tuotava esiin niin esitystä tukevat kuin siitä poikkeavat kannat. Lisäksi on perusteltava, miten varteenotettavat näkökannat on otettu huomioon tai miksi ne on jätetty huomiotta. Tämä parantaa edellytyksiä monipuoliselle keskustelulle asiasta eduskunnassa ja julkisuudessa.

Linkki Valtioneuvoston hankeikkunaan otettuihin, valtioneuvoston tai ministeriön julkisen verkkosivun kautta esille tuleviin  lausuntotiivistelmään tai -koosteeseen ja asiassa mahdollisesti annettuun lainsäädännön arviointineuvoston lausuntoon, on jaksossa 1.2 (Asian valmistelu).

Jos lainsäädännön arviointineuvosto on antanut esitysluonnoksesta lausunnon, arviointineuvoston lausunnon pääkohdat ja se, miten lausunto on otettu esityksen jatkovalmistelussa huomioon, on esitettävä lausuntopalautteen yhteydessä omana alajaksonaan ”Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto”.

Säännöskohtaisissa perusteluissa ei saa tyytyä pelkästään toistamaan ehdotettua lakitekstiä, vaan niissä on annettava säännösten ehdotetusta sisällöstä lisää tietoa sekä eduskunnalle että lain soveltajalle. Nämä perustelut ovat merkittävimpiä lain tulkintaa ja soveltamista ohjaavia oikeuslähteitä. Tämän vuoksi on selkeästi selostettava lakiehdotukseen sisältyvien yksittäisten säännösten merkitys, muun muassa se, minkälaista muutosta vallitsevaan oikeustilaan ne merkitsevät. Selostusta on havainnollistettava esimerkein tilanteista, joihin säännöstä sovellettaisiin. Käytännön soveltamistilanteiden selostamisessa hyötyä voi olla myös lausunnoissa ilmi tuoduista seikoista.

Jos säännökseen ehdotettu muutos on lähinnä tekninen tai kielellinen, se on mainittava säännöskohtaisissa perusteluissa. Säännöskohtaiset perustelut tulee laatia jokaisesta esitykseen sisältyvästä lakiehdotuksesta erikseen.

Jakson 4.1 ohjeissa kerrotaan, minkälaisissa tapauksissa riittää, että säännöskohtaiset perustelut esitetään mainitussa jaksossa keskeisten ehdotusten yhteydessä.

Perustelut tulee esittää lakiehdotuksen lakiteknistä jaottelua noudattaen, yleensä pykäläjärjestyksessä. Keskenään asiayhteydessä olevat pykälät on toisinaan kuitenkin tarkoituksenmukaista perustella toistensa yhteydessä. Asiayhteyden mukainen ryhmittely on paikallaan esimerkiksi silloin, kun ryhmittelyllä vältetään perusteluiden toistamista. Pykäläjärjestyksestä voi olla aihetta poiketa ja perustella yhtenä kokonaisuutena esimerkiksi pykälät, joihin ehdotetaan vain samanlaisia tai samankaltaisia lakiteknisiä, kielellisiä tai muita muodollisia muutoksia. Poikettaessa pykäläjärjestyksen mukaisesta esitystavasta on kuitenkin muistettava soveltajan tarve löytää säännösten perustelut vaivatta.

Säännöskohtaiset perustelut voidaan väliotsikoida asiaryhmittäin, ja näin on hyväkin menetellä, jos on tarpeen kirjoittaa useammalle pykälälle yhteisiä johdannonomaisia perusteluja.

Perusteluissa on selvitettävä sellaiset lakitekstissä käytetyt käsitteet ja sanonnat, jotka eivät ole tunnettuja yleiskielessä tai joiden merkitys poikkeaa siitä, mikä se yleiskielessä on.

Jos ehdotetun säännöksen sisältö muusta ehdotuksesta poiketen perustuu tai on muuten kiinteässä yhteydessä Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteeseen tai EU-oikeuteen, tästä on tehtävä selkoa.

Lainkohdasta, jossa on asetuksenantovaltuus, riittää yleensä, että todetaan sen sisältävän valtioneuvostolle tai ministeriölle osoitetun asetuksenantovaltuuden taikka muulle viranomaiselle osoitetun valtuuden määräysten antamiseen.

Perustelut lakia alemman asteiselle sääntelylle ja ehdotetulle säädöstasolle kirjoitetaan esityksen jaksoon 8 (Lakia alemman asteinen sääntely).

Voimaantulosäännöksen sisältävästä lainkohdasta riittää samoin, että mainitaan lainkohdan sisältävän voimaantulosäännöksen ja mahdollisesti siirtymäsäännöksiä.

Perustelut voimaantuloajankohdalle sekä tarvittavalle siirtymäjaksolle ja sitä koskeville säännöksille kirjoitetaan esityksen jaksoon 9 (Voimaantulo).

Jaksossa on kerrottava, miltä osin sääntelykokonaisuutta ehdotetaan täydennettäväksi lakia alemman asteisin säännöksin. On mainittava lainkohdat, joissa valtuudet alemman asteiseen norminantoon ovat, ja kuvattava ehdotetun lainsäädännön nojalla annettaviksi suunniteltujen asetusten pääasiallinen sisältö. Perustelut voidaan ryhmitellä sen mukaan, mistä säännökset annettaisiin valtioneuvoston, mistä ministeriön ja mistä mahdollisesti tasavallan presidentin asetuksella sekä mistä annettaisiin määräykset muun viranomaisen oikeussäännöin. Ehdotetut säädöstasot on perusteltava. (Ks. Lainkirjoittajan opas, jakso 13.)

Jaksossa on niin ikään kerrottava, mikä lakia alemman asteinen sääntely ehdotetaan kumottavaksi. Erityisesti ehdotettaessa asetuksenantovaltuuksia kumottaviksi tai muutettaviksi on muistettava tehdä selkoa siitä, mikä sääntely lain säännöksen kumoutuessa tai muuttuessa kumoutuu ja ilmoitettava nämä tiedot säädöskokoelman julkaisijalle (virallistyot@edita.fi).

Esityksen liitteeksi on asianmukaista ottaa luonnokset asetuksiksi.

Esityksen tässä jaksossa tulee tehdä selkoa lain suunnitellusta voimaantuloajankohdasta. Jaksossa on selvitettävä myös voimaantuloajankohdan määräytymiseen vaikuttavat tekijät. Näitä voivat olla esimerkiksi esityksen liittyminen muuhun valmisteilla olevaan lainsäädäntöön tai tarve varata aikaa lainsäädännön täytäntöönpanotoimiin, kuten tietojärjestelmien valmistumiseen, tiedottamiseen ja koulutukseen.

Voimaantuloajankohta on pyrittävä ilmoittamaan päivämääränä:

Ehdotetaan, että laki tulee / lait tulevat voimaan 1.1.2019.

Voimaantuloajankohtaa ei aina ole mahdollista ilmoittaa näin tarkasti. Eduskuntatyön suunnittelemista varten on kuitenkin tarpeen, että lain tavoiteltu voimaantuloajankohta ilmoitetaan ainakin vuoden ja vuodenajan tarkkuudella:

Ehdotetaan, että laki tulee / lait tulevat voimaan keväällä 2020.

Jos on tarpeen jättää jokin tietty tavanomaista pitempi aika lain vahvistamisen ja sen voimaantulon välille, siitäkin on mainittava, esimerkiksi:

Ehdotetaan, että laki tulee / lait tulevat voimaan syksyllä 2021. Lain täytäntöönpanon vaatimien toimien vuoksi laki voi kuitenkin tulla voimaan aikaisintaan seitsemän kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

Jos jokin esitys on saatettava voimaan kiireellisesti, syyt tähän on selvitettävä perusteluissa. Esityksen kiireelliselle käsittelylle on oltava painavat perustelut. Esityksessä on kerrottava myös, mitä haitallisia seurauksia lain suunnitellun voimaantulon mahdollisesta viivästymisestä voi olla.

Sellaisia lain voimaantuloajankohdan kannalta epämääräisiä ilmaisuja kuin ”esitys on tarkoitus saattaa voimaan heti, kun eduskunta on sen hyväksynyt” tulee välttää. Yleensä niiden asemesta voidaan esittää jokin käsitys aiheellisesta voimaantuloajankohdasta. Lain suunniteltu voimaantuloajankohta on aina mainittava myös esityksen pääasiallista sisältöä koskevassa osassa.

Jos esityksessä ehdotetun lain voimaantulon jälkeistä toimeenpanoa varten on suunniteltu erityisiä toimia, joista eduskunnan on aiheellista olla tietoinen, niistä tulee tehdä selkoa tässä jaksossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi toimet, joilla huolehditaan lain toimeenpanoon liittyvien vastuiden toteutumisesta taikka yhtenäisistä tulkinnoista ja käytännöistä.

Jaksossa on tehtävä selkoa myös siitä, miten lain toimivuutta aiotaan seurata. Jos toimivuuden seuraamiseksi on jo valmisteluvaiheessa suunniteltu tutkimuksia tai selvityksiä, niistä mainitaan.

Eduskunnalle on annettava täsmälliset tiedot niistä mahdollisista muista hallituksen esityksistä, jotka sen on otettava huomioon nyt puheena olevaa esitystä käsitellessään. Tämä on tarpeen, jotta eduskunta voi päättää asioiden käsittelemisen järjestyksestä.

Jaksossa on mainittava jo annetut ja valmisteilla olevat esitykset, joista esillä olevan esityksen eduskuntakäsittely tai esitykseen sisältyvien lakien voimaantulo voi riippua. Jos jo eduskunnan käsiteltävänä oleviin tai esillä olevan esityksen kanssa samanaikaisesti annettaviin hallituksen esityksiin sisältyy ehdotuksia samojen lainkohtien muuttamisesta kuin esillä olevassa esityksessä, lainkohdat on yksilöitävä. Jos esitysten keskinäinen riippuvuus voi johtaa jonkin lain voimaantulon siirtymiseen suunniteltua myöhemmäksi, myös tästä on tehtävä selkoa.

Jos laadittavana on täydentävä hallituksen esitys, tämä jakso otsikoidaan Täydentävän esityksen suhde täydennettävään esitykseen ja tarvittaessa kirjoitetaan lisäksi jakso Esitysten suhde muihin esityksiin. Ks. oppaan pääjakso VIII.

Tämä jakso on kirjoitettava, jos esitykseen sisältyy lakiehdotus, joka liittyy valtion talousarvioesitykseen tai lisätalousarvioesitykseen, ja on sen vuoksi tarkoitettu käsiteltäväksi, ennen kuin eduskunta hyväksyy talousarvion tai lisätalousarvion. Lakiehdotus liittyy talousarvioesitykseen tai lisätalousarvioesitykseen, jos sillä on yhteys talousarviolla tai lisätalousarviolla tehtävään valtiontaloutta koskevaan päätökseen eli se vaikuttaa talousarvioesityksessä tai lisätalousarvioesityksessä olevan määrärahamomentin päätösosaan. Päätösosaan kuuluvat momentin numerotunnus ja nimike, momentille myönnetty rahamäärä sekä selvitysosan edellä olevat momentin vakiosisällön mukaista käyttötarkoitusta rajoittavat tai täydentävät perustelut. Menojen laadun mukainen vakiosisältö ilmenee momentin numerotunnuksesta. 2

Maininta yhteydestä talousarvioesitykseen tai lisätalousarvioesitykseen kirjoitetaan jaksoon esimerkiksi seuraavasti:

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2020 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2021 toiseksi lisätalousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lisäksi tulee selostaa, miten lakiehdotus liittyy talousarvioesitykseen, toisin sanoen on kerrottava, millä tavoin lakiehdotus vaikuttaa esimerkiksi menoihin, tuloihin tai määrärahan käyttötarkoitukseen.

Lakiehdotukset on valmisteltava perustuslain mukaisiksi. Niiden tulee täyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja muista Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista sekä EU:n perusoikeusvelvoitteista johtuvat vaatimukset ja niitä laadittaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö. (Ks. Lainkirjoittajan opas, jaksot 3–13, Lainlaatijan EU-opas, jaksot 1.5 ja 2.)

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tämän vuoksi jakso esityksen suhteesta perustuslakiin on kirjoitettava, jos lakiehdotus sisältää yhden tai useamman säännöksen, jonka perustuslainmukaisuutta tai suhdetta ihmisoikeusvelvoitteeseen on tarpeen arvioida. Jos jakson tarpeellisuudesta on epävarmuutta, on aihetta pikemminkin kirjoittaa jakso kuin jättää se kirjoittamatta.

Jakso suhteesta perustuslakiin on laadittava, vaikka lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta olisi esitetty arvioita muualla esityksessä. Tällöin säätämisjärjestysperusteluissa on asianmukaista viitata näihin muihin perustuslain kannalta merkityksellisiin jaksoihin.

Esityksen arvioidut vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien sekä kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumiseen käsitellään esityksen jaksossa 4.2 (Esityksen pääasialliset vaikutukset). Säätämisjärjestystä koskevilla perusteluilla ei voida korvata niitä.

Kuvattaessa esityksen suhdetta perustuslakiin on mainittava, mistä perustuslain pykälästä tai mistä perusoikeudesta on kysymys. On tuotava selkeästi esiin ja yksilöitävä ne ehdotukseen sisältyvät säännökset, jotka perustuslain tai oikeuskäytännön valossa vaikuttavat tulkinnanvaraisilta tai periaatteellisesti merkityksellisiltä. Jos käsillä on oikeudellinen kysymys, jota perustuslakivaliokunta ei ole aikaisemmin arvioinut, myös tämä on tuotava esiin. On kerrottava, millä perusteilla säännösten katsotaan olevan sopusoinnussa perustuslain kanssa. Samalla on selostettava asian kannalta keskeinen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö ja tarvittaessa myös Suomen ylinten tuomioistuinten oikeuskäytäntö. Lausunnot ja ratkaisut on yksilöitävä. Riittävää ei ole, että pelkästään todetaan säännösehdotusten täyttävän perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä ilmenevät vaatimukset.

Jos esitystä on aiheellista arvioida myös ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta, on lisäksi tehtävä selkoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden ihmisoikeussopimusten noudattamista valvovien toimielinten sekä tarvittaessa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

Esityksen suhde perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin sekä tarve perustuslakivaliokunnan käsittelyyn on arvioitava valmistelusta vastaavassa ministeriössä. Oikeuskansleri valvoo säädösehdotusten laillisuusvalvonnassa hallituksen esityksiä kokonaisuudessaan ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, että esityksen suhde perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin arvioidaan asianmukaisesti. Oikeuskansleri valvoo myös sitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esitetään silloin, kun lausunnon pyytäminen on oikeudellisesti perusteltua. Suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevan jakson lopuksi on aina esitettävä arvio lakiehdotuksen säätämisjärjestyksestä.

Jakso voidaan päättää esimerkiksi seuraavaan tapaan:

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Jos lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä, jaksoon on otettava säätämisjärjestysarvion jälkeen omaksi kappaleekseen nimenomainen lausuma, jonka mukaan on suotavaa, että esitys saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Lausumaa ei kirjoiteta, ellei esityksen arviointi perustuslakivaliokunnassa ole aidosti tarpeen tulkintaongelman takia. Jos hallitus katsoo, että lakiehdotus on tarpeen saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, jakso päätetään esimerkiksi seuraavasti:

Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

Hallituksen esityksen perustelut päätetään ponteen, joka kirjoitetaan seuraavasti:

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus / hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Jos lakiehdotuksia on kaksi tai useampia, ne numeroidaan.

Luonnokset ehdotettujen lakien nojalla annettaviksi asetuksiksi on asianmukaista ottaa esityksen liitteeksi.